Lapland in fall colors

Kekri goat

 

Bla bla ba about fire in general and how important role it has in harvest celebrations. Autumn bonfires: Kekrinä poltettiin kekrivalkeaa eli kokkoa, jolle nuorison oli mahdollista kokoontua toisiaan tapaamaan, leikkimään ja tanssimaan. 

Kekri oli iloinen juhla, sillä se merkitsi raskaan työrupeaman päättymistä ja edelsi myös, 1800-luvulta alkaen, palveluväen lomaa. Useimmiten juhlissa poltettiin kokkoa, syötiin ja juotiin hyvin ja tehtiin taikoja tulevalle vuodelle. Kekrinä oli tapana polttaa oljesta tehty pukki jonka ympärillä nuoriso tanssi, leikki ja kosiskeli toisiaan.

Kirkko ei pakanallista kekriä arvostanut, vaan se kiellettiin 1700-luvulla, mikä osaltaan on vaikuttanut siihen, että esimerkiksi siihen liittyvät laulut ja muut tavat ovat painuneet unholaan.

Esimerkiksi Kajaanissa kekri on jo vuosia ollut koko kaupungin yhteinen juhla, joka kokoaa tuhansia kaupunkilaista yhteen. Tapahtumassa isoa osaa näyttelee kekripukki, joka pyhäinpäivän aikaan on tuotu kaupunkiin ja lopulta poltettu juhlallisuuksien saattelemana. Tapahtuman pääpaikkana toimii Kajaanin Linnanrauniot.

kekri-tapahtuma päättyivät kekripukin polttoon, joka vei pahat ajatukset.

kesän loppumista ja pimeän talven alkua.

Perinteen mukaan Kylän-Kaisa oli naiseksi pukeutunut isokokoinen ja möreä-ääninen mies, jonka tehtävänä oli uteliaiden hätisteleminen pukin ympäriltä.

Mikkelinpäivänä on syöty mikkelinpässi. Kyseessä lienee alun perin lampaan uhraaminen karjan ulkona pitämisen lopettajaisiksi. Kaakkois-Hämeessä paimenet polttivat kokkoa.

Juhlatulien poltossa on ollut maanviljely- ja karjahoitoyhteisön elinkeinoriittejä ja hedelmällisyyssymboliikkaa.